perjantai 10. maaliskuuta 2017

Jos joskus niin nyt voin sanoa, että elämässä puhaltaa uudet tuulet. Olen pitkään pohtinut pitkään, että minulle voisi tehdä hyvää muuttaa asumaan uudelle paikkakunnalle, kun minua ei sido mikään nykyiseen asuinpaikkaan. Olen jo pitkän aikaa käynyt elämässä prosessia, jonka tarkoitus on miettiä, mitä tulevaisuudessa haluan. Psykologi on puhunut minulle jo pitkään, että minun pitää elää omilla ehdoillani  eikä kenenkään muun. Tiedän, että se kuulostaa todella itsekkäälle mutta niinhän kaikki muutkin tekevät. Tiedän, että ystäväpiirissäni on muitakin saman asian äärellä. 

On jotenkin ihmeellistä mutta tunnen tällä hetkellä olevani tyytyväinen omaan elämään kaikkine haasteineen. On ollut pakko tehdä töitä sen asian kanssa, että hyväksyn asiat enkä kauheasti  mieti, miten asiat voisivat olla vaan kohdata asiat sellaisena kuin ne on. 
Talvi on ollut raskas mutta kevään tullessa vointi alkaa olemaan hyvä. Sellainen kun aina olisin halunnut olla. Olen haaveillut, että oloni olisi ollut tasapainoinen kaikkien asioiden kanssa. Syksyllä aloin todella pohtimaan asioita, aloin kohtaamaan asioita, katsomaan niitä rohkeasti silmiin ja käsitellä niitä. Yksin siihen en olisi pystynyt, minulle on esitetty kysymyksiä, joihin on ollut pakko keksiä vastaus vaikka se vastaus ei olisikaan ollut ruusunpunainen. Kaikki sateenkaaren värit on kuitenkin käyty läpi.

Olen myös käyttäynyt ihmisiä kohtaan todella väärin. Olen vääristellyt asioita kun rehellinen vastaus olisi teettänyt tuskaa. Aikaisemmin kun minulle esitettiin kiperiä kysymyksiä niin väänsin sen äkkiä huumoriksi, ettei siihen tarvitse vastata rehellisesti. Olen kiukutellut kuin pieni lapsi enkä voi luvata, että en tekisi sitä tulevaisuudessa mutta voin vain pyytää anteeksi niitä pahoja sanoja, mitä olen suustani päästänyt. Tätäkään ei ole helppo kirjoittaa mutta kirjoitan tämän silläkin uhalla, että joku sanoo minulle, että tuo on totta. 

Timppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti