maanantai 31. lokakuuta 2016

Elämää tyhjiössä

Vaikka hyvin usein kerron kysyttäessä elämästäni vain positiviista. Tämä johtuu osittain siitä, että en halua vastapuolelle aiheuttaa minkäänlaista pahaa mieltä asian suhteen. Kun joskus olen asiasta avautunut tai yrittänyt avautua niin minulle on vain todettu, että mikäs tuossa elellessä kun saa tehdä mitä haluaa. Tämä voi olla tietyllä tavalla myös rasite, koska ei ole päivittäin sitä asiaa mikä pitää ajatukset kiinni arjessa. itse olen viime aikoina surenut paljon sitä, että elämässäni ei oikein tunnu olevan sitä kuuluisaa punaista lankaa. Monille työ on kuitenkin se asia, mikä pitää järjen päässä. 

On tietenkin hyvin helppo sanoa, että ala tekemään sitä tai niin siinä sinulle on tekemistä mutta kun se ei ole niin helppoa. Jos ja kun tuntee olonsa tyhjäksi ja itsensä tarpeettomaksi on hyvin vaikea hakea mielenkiintoa mihinkään asiaan. Elämässäni on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen vuoden aikana myös ihmissuhteissa. Niin sanottuja huonoja suhteita olen kitkenyt elämästäni pois. Kuitenkaan kaverisuhteetkaan eivät ole tarkoitettu sellaiseksi, että toinen osapuoli on antavana osapuolena koko ajan. Siitäkin johtuen elämääni on kehittynyt tyhjiö, jota yritän parhaillaan täyttää parhaiden kykyjeni mukaisesti. On vaikea tottua siihen, ettei ympärillä olekaan niin paljon ihmisiä kuin aikaisemmin. Jostain syystä aikaisemmin en sietänyt yksinoloa vaan ympärillä oli aina pakko olla paljon ihmisiä, vaikka hinta siitä olikin se, että minusta puhuttiin pahaa ja toisilla oli pahoja ajatuksia minua kohtaan. Siitä huolimatta toivoisin, että minulla olisi niitä hyviä ihmisiä, joilta saisi ja pystyisi itsekin antamaan. Niinhän siinä yleensä käy kun elämässä kohtaa vaikeuksia ja kaipaisi sitä tukea ihmisiltä niin he pöllähtävät pois. Loppujen lopuksi pöllähti yllättävän paljon.  Loppujen lopuksi jokainen meistä taistelee kuitenkin omien asioiden kanssa, vaikka elämässä on tietenkin paljon hyvääkin.

Viime aikoina olen kaipaillut ihmisiltä yhteytenottoja kun en välttämättä itse jaksa olla niin aktiivinen kuin on totuttu. Mutta aika hiljaista on ollut puhelinliikenne minulle päin. Tuntuu, ettei kukaan enää kerkeä pysähtymään, juttelemaan kaikessa rauhassa ja kysymään kuulumisia. Senkin olen huomannut piristävän yllättävän paljon kun joku kysyy, mitä kuuluu vaikka tiedän, ettei kaikki halua kuulla rehellistä vastausta. Maailma muuttuu ja elämä muuttuu mutta siitä huolimatta hyvien vanhojen asioiden perään tulee ikävöityä eikä se välttämättä niin huono asia ole. 

Tällaista surullismielistä avautmista tällä kertaa mutta kuitenkin minun arkea.

Timppa

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pöh. Sekoilen nyt tämän kirjottamisen kanssa. Mutta siis tännehän on tullut uusia juttuja! Voi että kun sitä on itekkin liian hidas kyselemään kenenkään kuulumisia.:( Juuri silloin ois oikea aika kysellä kun toisesta ei kuulu. Oot silti ollu ajatuksissa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin! Yritin vaan kuvailla tätä mun elämää miten välillä tuntuu tyhjälle.

      Poista