maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kivut hallintaan

En ole päivittänyt blogiani johtuen siitä, että olen alkanut pikku hiljaa saamaan elämääni hallintaan pitkän puuduttavan jakson jälkeen, mikä oli elämässäni jonkinlainen käännekohta. Elämäni kuntoon laittaminen on vaatinut paljon enemmän kuin ajattelin. Se on vaatinut paljon kyyneleitä ja luomisen tuskaa. Yksin en olisi pärjännyt. Olen saanut apua niin sukulaisiltani, ystäviltäni kuin yhteiskunnan edustajilta. Ennen kaikkea olen uskaltanut ottaa apua vastaan.

Kävin 1.6 Oulun yliopistollisen sairaalan kivunhoitoyksikössä. Lääkäriaika oli alunperin tunnin mittainen mutta tuo istunto kesti yli kaksi tuntia. Kerroin lääkärille rehellisesti ja kaunistelematta tilanteeni ja ensimmäistä kertaa huomasin kivuista puhuestani, että minua kuunnellaan. Tämä huomio siksi, että olin aikaisemminkin käynyt useaan otteeseen lääkärin vastaanotolla kertomassa kivuista ja minusta on tuntunut, ettei minua oikein oteta tosissaan. Ensiavuksi annettiin aina opiaattipohjaisia kipulääkkeitä, mitkä auttoivat hetken mutta ajan saatossa menettivät tehonsa. "Ensiavun" jälkeen ei ole tehty sitten mitään kun on ajateltu, että kyllä se näillä helpottaa. 

Vakuutusyhtiö oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että minun pitäisi päästä kipupolille hoidattamaan kipuani, koska kaikki muu oli oikeastaan jo kokeiltu. Kyllähän minulle suunnitellaan jo uutta leikkaista mutta suhtaudun skeptisesti siihen, että siitä olisi merkittävää apua tilanteeseen. Tai olisi mutta itse operaatio olisi niin raskas lääkäreille ja minulle kivulias. Minulla on nimittäin sääriluuhun jäänyt pieniä paloja titaania, mitä ei titaaninaulan poiston yhteydessä saatu pois, koska niiden ympärille oli kasvanut jo luuta. Ydinnaula nimittäin oli jossakin vaiheessa mennyt poikki

Sain viimein terveyskeskuksesta lähetteen kipupolille eikä siinä montaa viikkoa mennyt kun sain ajan sinne. Lääkärin kanssa keskustelin kivusta ja olimme kaikista asisoista samaa mieltä ja mikä tärkeintä niin hän ymmärsi minua. Hän totesi jossakin vaiheessa näin, että en ihimettele että nää oot kipiä. Joskus on nimittäin tuntunut siltä, että joudun kilpasille siitä kumpi tai kuka on kipein. On siinäkin asia, mistä kilpailla. ;) Olenkin siitä oppinut, että en kovin helposti ala puhumaan kivusta tai mistään muustakaan, ettei käy niin, että joku alkaa selventemään omaa tilannettaan lopputulemana, että eihän sinulla mitään ole. Näistä asiasta kannattaa puhua rehvastelematta, ettei kukaan käsitä väärin. Kipupolilta sain kipuun niin sanotut täsmälääkkeet, mitkä auttaa pitämään kivun loitolla ja näin ollen olen saanut nukuttua paremmin. Myös ilot ja surut ovat alkaneet tuntua siltä, miltä niiden kuuluu tuntuakin. Olin jo jossakin vaiheessa ajautunut siihen tilanteeseen, että mikään ei tuntunut miltään. 

Timppa

1 kommentti:

  1. Onpa loistavaa, että oot päässy oikeaan paikkaan ja saanu oikeanlaista kohtelua ja lääkettä! Hyvä hyvä!

    VastaaPoista