tiistai 12. huhtikuuta 2016

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä hiukan avaan tämän hetken tilannetta kun ei ole tullut kirjoitettuakaan mitään. Eli olen ollut viimeiset viikot totaalisen väsynyt näihin kipuihin, mistä valitettavasti olen joutunut kärsimään kohta jo kahden vuoden ajan. Kivut alkoivat siitä kun minulle tehtiin vasempaan jalkaan sääriluun ja kantaluun osteotomia eli suomeksi sanottuna luut pistettiin poikki ja sitten niiden asentoa korjattiin, jotta kävely voisi olla helmpompaa ja niinhän se onkin. Samassa leikkauksessa myös akillesjännettä pidennettiin, koska jostain syystä se oli lyhentynyt ja teki nilkasta todella jäykän ja kävely oli samalla jäykän näköistä.

Olen sen leikkauksen jälkeen yrittänyt lääkäreillä kertoa, että olen todella kipeä mutta mitään syytä sille kivulle ei ole löytynyt. Osa lääkäreistä on jopa välillä luullut, että en ole tosissani asian kanssa mutta olisi minulla taatustu muutakin tekemistä kuin juosta Oulussa asti valittamassa kipuja ihan huvikseen. Itse olen ajatellut, että kivut yksinkertaisesti johtuvat siitä kun jalan kaikki luut ja lihakset olivat niin pahassa virheasennossa, että nyt kun ne ovat taas alkuperäisessä asennossa niin kivut johtuvat siitä kun nyt kaikille on töitä. Myös osa pienimmistä lihaksista oli kokonaan surkastunut pois tuon kymmenen vuoden aikana, koska heille ei ollut mitään käyttöä. Kantaluu on myös mielenkiintoinen tapaus, koska se on kävelyn kannalta todella kriittinen luu, koska se mahdollistaa kävelyn loppujen lopuksi. Ja minulla kun tuo luu oli kääntynyt niin pahasti ulospäin niin kävely oli välillä mahdotonta. Pystyin kuitenkin jollakin tavalla kävelemään mutta se oli kovan taistelun takana. Veljeni sanoikin tuon leikkauksen jälkeen, että kävelysi on jotenkin kevyemmän näköistä. Tuon leikkauksen jälkeen myös opettelin kävelemään niin kuin ihmisen kuuluukin kävellä ja sekin aiheutti voimakkaita kipuja. Kiitoksia fysioterapeutilleni, joka opetti minulle kävelyn. Eli osittain kivut ovat kasvukipuja ja osittain titaanin aiheuttamaa, koska aina viileässä tai sopivan lämpimässä luitani alkaa ikävästi vihlomaan.

Noin viikko sitten jouduin soittamaan ambulanssin, koska kivut olivat jostain syystä niin kovat, että en pystynyt enää olemaan. Heiltä sain sen verran kovaa kipulääkettä, jotta selvisin aamuun ja lääkäri määräsi lääkkeitä, jotka tehoavat. Tämä kaikki on kuitenkin vain ensiapua, jota on annettu melkein kaksi vuotta, koska en ole osannut kertoa, että tarvitsen oikeasti apua. Vakuutusyhtiöstä minua autettiin todella jalolla tavalla nimittäin sieltä laitettiin terveyskeskukseen käsky, että nämä asiat pitää nyt hoitaa kuntoon ja ennen kaikkea tutkia, mistä on kyse. Voisin kirjoittaa vakuutusyhtiöstäkin vaikka kuinka paljon positiivista, koska minua on sieltä käsin aina haluttu auttaa. Usein puhutaan, että vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoja ja niin edelleen mutta kohdallani on kaikki mennyt aina niin kuin pitääkin. Ensi viikolla minulla on fysioterapeutille aika ja sen jälkeen lääkärille ja jos mitään ei ole tehtävissä niin ainakin kipupolilta saan apua kivunhallintaan.

2 kommenttia:

  1. No huh huh, voi vain aavistaa kipusi ja sen, miten se vaikuttaa olemiseesi, mieleen ja kaikkeen. Urheasti oot kyllä taistellu. Toivottavasti saisit pian kipuun pitempiaikaisen avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Onhan tää ollu aikamoista settiä mutta oon yrittäny pitää mielen virkeänä ja hyvänä. Terveisiä sinne muilleki!

      Poista